The Book

Taru sormusten herrasta eli lyhyemmin Sormusten herra on esitetty Suomessa ja maailmalla myös lukuisina näytelminä ja radiokuunnelmina. Kirjan pohjalta ilmestyivät suuren yleisömenestyksen saaneet elokuvat 2001, 2002 ja 2003. Elokuvat ohjasi uusiseelantilainen Peter Jackson.

Ilmestymisjärjestys
Sormuksen ritarit (Fellowship of the Ring)
Osa julkaistiin 29. heinäkuuta 1954. Suomennos ilmestyi 1973; suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot suomentanut Panu Pekkanen.

Kaksi tornia (The Two Towers)
Osa julkaistiin 11. marraskuuta 1954. Suomennos ilmestyi 1974; suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot suomentanut Panu Pekkanen.

Kuninkaan paluu (Return of the King)
Osa julkaistiin 20. lokakuuta 1955. Suomennos ilmestyi 1975; suomentanut Kersti Juva, runot suomentanut Panu Pekkanen.

Historia ja tausta
Taru sormusten herrasta julkaistiin ensimmäisen kerran alkuperäiskielellä vuosina 1954-1955. Teos jakaantuu kuuteen kirjaan sekä liitteisiin, mutta on yleensä julkaistu kolmessa niteessä ja siksi sitä on usein kutsuttu trilogiaksi. Tolkien halusi, että kirja julkaistaisiin heti yhtenä suurena niteenä. Julkaisija ei kuitenkaan suostunut siihen, koska kirja oli yksinkertaisesti liian pitkä. Paperi oli tuohon aikaan kallista, joten yhden suuren niteen julkaiseminen olisi ollut liian suuri riski.

Teoksen taustalla on tarkasti suunniteltu mytologinen maailma, joka henkii kirjoittajansa kiinnostuksesta pohjoismaiseen ja anglosaksiseen kansanperinteiseen ja muuhun eurooppalaiseen folkloreen. Ennen Taru sormusten herrasta -trilogiaa ilmestynyt Hobitti loi alkuperäisen pohjan tarinalle. Myöhemmin ilmestyivät saman mytologisen maailman historiaa valottavat, Tolkienin laajoista muistiinpanoista kootut ja hänen poikansa Christopherin toimittamat Silmarillion ja Keskeneräisten tarujen kirja. Tolkien oli aloittanut mielikuvitusmaailmansa luomisen jo ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta ei perfektionistina onnistunut viimeistelemään kuin osan kertomuksistaan.

Sormusten herran maailma
Kirja kertoo Frodo-hobitin ja hänen ystäviensä matkasta suurten vaarojen läpi Keski-Maan halki tehtävänään tuhota Mustan Ruhtinaan Sauronin takoma Valtasormus, jolla on valta kahlita koko Keski-Maa Sauronin vallan alle.

Teoksissa esitellään useita Tolkienin itsensä luomia haltiakieliä kuten harmaahaltioiden kieli sindar sekä suurhaltiakieli quenya. Quenyaa kirjoitettiin tengwar-riimuilla. Lisäksi Tolkienin teoksissa esiintyy haltioiden sekä kääpiöiden käyttämiä cirth-riimuja. Haltiakielistä quenya perustuu monin osin suomen kieleen ja sindar lähinnä Walesin kieleen eli kymriin. Kielien monimutkaisuudesta näkee Tolkienin suuren kiinnostuksen lingvistiikkaan. Tolkien loi kielet myös mm. kääpiöille, örkeille ja rohanilaisille, vaikkakaan ei yhtä laaja-alaisesti. Lisäksi hän loi Keski-Maalle yleiskielen, westronin, jonka hän julkaistuissa kirjoissa kuitenkin korvasi englannilla.

Ylistystä ja kritiikkiä
Taru sormusten herrasta on ilmestymisestään saakka jakanut kriitikoiden ja yleisön mielipiteet jyrkästi.

Monien mielestä teoksen juoni on harvinaisen jännittävä ja mukaansa tempaava. Tolkienia pidetäänkin ennen kaikkea suuren seikkailun mestarillisena kertojana. Toisaalta sanotaan, että tarinaan ilmaantuu "Kahdessa tornissa" itseään toistavia piirteitä. Osa lukijoista katsookin, että trilogian onnistunein osa on "Sormuksen ritarit", jossa hitaasti avautuvan uhan tunnelma on rakennettu varsin taitavasti.

Tolkienin kielen ja tyylin joustavuus on herättänyt paljon huomiota. Kohtauksesta riippuen tarinan kerronta etenee välillä humoristiseen ja jutustelevaan sävyyn ja välillä taas nousee jylhän eeppisiin ja dramaattisiin tunnelmiin. Tolkienin tapa lisätä tekstiin kansanrunoutta tai keskiaikaista epiikkaa jäljitteleviä runonpätkiä herättää ristiriitaisia tunteita.

Monet lukijat ovat kiintyneet teoksen inhimilliseen lämpöön ja humaaneihin teemoihin, kuten "pienen ihmisen" urheuden, uhrautuvaisuuden ja uskollisuuden ylistykseen. Ristiriitaisempia tunteita on seurannut sitä, että Tolkienin konservatiivinen ja perinteinen maailmankuva välittyy teoksesta avoimesti. Sormusten herrasta on melko vaikea löytää mitään provosoivaa, radikaalia tai ravistelevaa. Hyvän ja pahan taistelu kuvataan hyvin mustavalkoisin sävyin. Tolkienin tavassa kuvata monarkistisia sääty-yhteiskuntia loistavat poissaolollaan kaikki viittaukset luokkaristiriitoihin. Tämä näkyy esimerkiksi päähenkilön, yläluokkaisen Frodo-hobitin, ja hänen puutarhurinsa Samin kovin idealisoidusta suhteesta.

Jotkut lukijat kokevat Sormusten herran myös heijastavan avoimen rasistista maailmankuvaa: tumma iho yhdistyy kirjassa yleensä pahuuteen tai raakalaismaisuuteen, olipa kyse sitten mielikuvitusolioista tai etelän ja idän ihmisistä. Tätä vasten on ehkä yllättävää, että 1960-luvulla hipit ottivat kirjan omakseen. Heihin vetosivat ehkä kirjan teknologiakritiikki, romanttinen maaseutunostalgia, ekologiset teemat ja eskapismi. Jotkut Tolkienin puolestapuhujat ovat myös pyrkineet kumoamaan rasismisyytökset erilaisilla argumenteilla. Vakuuttavampaa perustelua on kuitenkin ehkä se, että Tolkien vain heijasteli omalle sukupolvelleen ja sosiaaliryhmälleen tyypillisiä asenteita. Jotkut pitivät kirjaa taantumuksellisena jo julkaisuvaiheessaan. Tässä kohtaa on kiinnitetty huomiota siihenkin, että Tolkien pani kirjojensa pahat olennot usein puhumaan karkeaa, työväenluokkaiselta kuulostavaa kieltä.

Tolkienin proosan eskapistisuutta ja irtautumista arkitodellisuuden murheista on pidetty hänen tarinoissaan sekä vahvuutena että heikkoutena. Toisaalta on myös esitetty, että puhtaasta todellisuuspaosta Sormusten herrassa ei ole kyse. Monien analyysien mukaan tarina heijastelee eri tavoin 1900-luvun historian traagisia piirteitä, kuten Tolkienin itse nuorena rintamaupseerina kokemaa ensimmäistä maailmansotaa, totalitarismin uhkaa ja teollistumisen aiheuttamia ympäristötuhoja. Varsinkin kirjan loppukohtauksissa ovat voimakkaasti läsnä myös luopumisen ja menetyksen teemat. Kirjasta on etsitty symbolisia yhteyksiä myös toiseen maailmansotaan, mutta nämä Tolkien jyrkästi kiisti. Omien sanojensa mukaan hän inhosi allegoriaa.

Eniten kritiikkiä on kohdistettu Tolkienin henkilöhahmoihin, joiden sanotaan jäävän epäuskottaviksi ja stereotyyppisiksi karikatyyreiksi. Toisaalta tämänkin on katsottu helpottavan varsinkin nuoren lukijan eläytymistä kirjan voimakkaaseen, sadunomaiseen ja epätodelliseen tunnelmaan.

Kirjasta tehdyt elokuvat ja muu tuotanto
>> Taru sormusten herrasta on tehty musikaali

>> BBC on tehnyt kirjasta 13-tuntisen radiokuunnelman

>> Ralph Bakshi ohjasi kirjan perusteella animaatioelokuvan vuonna 1978: Taru sormusten herrasta. Huonon vastaanoton takia alun pitäen moniosaiseksi tarkoitettu elokuva ei koskaan saanut jatkoa, vaan sen tarina loppuu alkuperäisteokseen nähden täysin kesken

>> Ryhmäteatteri esitti kirjasta tehtyä näytelmää vuosina 1988-1989 Suomenlinnassa, ohjaajina Raila Leppäkoski ja Arto af Hällström

>> Yleisradio tuotti kirjan pohjalta tehdyn TV-sarjan Hobitit vuonna 1991, ohjaajana Timo Torikka. Sarjassa oli paljon samoja näyttelijöitä kuin Ryhmäteatterin näytelmässä

>> Peter Jackson ohjasi kolmiosaisen elokuvasarjan: Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit (2001), Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (2002) & Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (2003)

>> Jude Fisher on tehnyt kolme Peter Jacksonin elokuviin perustuvaa tieto-opasta: Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit -kuvitettu opas, Taru sormusten herrasta : Kaksi tornia -kuvitettu opas & Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu -kuvitettu opas <

>> Chris Smith on tehnyt Peter Jacksonin elokuvien sotureihin, armeijoihin, aseisiin, taisteluvarusteisiin ja taisteluihin perustuvan kirjan: Taru Sormusten Herrasta -Aseet ja armeijat