kuva

Kolmas aika

Nämä olivat eldarin haipumisen vuosia. He elivät kauan rauhassa ja käyttivät Kolmea Sormusta, sillä Sauron nukkui ja Suurin Sormus oli kateissa; mutta he eivät ryhtyneet mihinkään uuteen vaan elivät menneisyyden muistoissa. Kääpiöt kätkeytyivät vuorten sisään ja vartioivat aarteitaan; mutta kun pahuus alkoi taas liikehtiä ja lohikäärmeet palasivat takaisin, ryöstettiin vähä vähältä heidän vanhat kalleutensa ja heistä tuli vaeltava kansa. Moria säilyi kauan turvassa mutta sen asujainten määrä hupeni kunnes monet sen valtavista asunnoista muuttuivat mustiksi ja tyhjiksi. Ja numenorialaistenkin viisaus ja elinikä hupeni kun se sekoittuivat vähäisempiinsä.
Kun oli kulunut tuhat vuotta ja ensimmäinen varjo oli langennut Suuren Vihermetsän ylle, ilmaantuivat Keski-Maahan velhot. Myöhemmin väitettiin että he tulivat Lännen Äärestä ja heidät oli lähetetty Sauronin vallan vastapainoksi ja liittämään yhteen kaikki ne jotka tahtoivat häntä vastustaa; mutta heitä oli kielletty vastaamaan voimaan voimalla taikka pyrkimästä hallitsemaan haltioita tai ihmisiä pakolla tai pelolla.
Sen tähden se saapuivat ihmisten hahmossa vaikka nuoria he eivät koskaan olleet ja he ikääntyivät hitaasti, ja he hallitsivat monet taidot ja voimat. Harvoille he paljastivat oikein nimensä, sen sijaan he käyttivät nimiä jotka heille annettiin. Tämän veljeskunnan kaksi korkeinta (sanottiin että heitä olisi viisi) olivat ekdarin suussa Curunir (Taidon Mestari) ja Mithrandir (Harmaa Vaeltaja), mutta pohjoisen ihmiset kutsuivat heitä Sarumaniksi ja Gandalfiksi. Saruman matkasi usein itään mutta asettui lopulta Rautapihaan. Gabdalf oli läheisimmissä väleillä eldarin kanssa ja vaelsi enimmäkseen lännessä, eikä koskaan ottanut mitään paikkaa vakituiseksi asuinsijakseen. Läpi kolmannen Ajan tiesivät Kolmen Sormuksen olinpaikan vain niiden haltijat. Mutta lopulta kävi ilmi että aluksi ne olivat olleen eldarin kolmella suurimmalla: Gil-galadilla, Galadrielilla ja Cirdanilla. Gil-galad antoi sormuksensa ennen kuolemaansa Elrondille; myöhemmin Cirdan luovutti omansa Gandalfille. SIllä Cirdan näki pidemmälle, syvemmälle kuin Keski-Maassa kukaan, ja hän otti Gandalfin vastaan Harmaissa Satamissa ja tiesi mistä hän tuli ja minne hän palaisi.
''Ota tämä sormus, ois mestari'' hän sanoi ''sillä työsi on raskas; se auttaa sinua voittamaan sen uupumuksen jonka olet ottanut kantaaksesi. Sillä tämä on Tulen Sormus, ja sen avulla voit sytyttää uudestaan sydämet kylmenevässä maailmassa. Mutta minun sydämeni kaipaa Merelle, ja minä asun näillä harmailla rannoilla kunnes viimeinen laiva lähtee. Odotan sinua.''